sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Verkkotehtävä 3 (toinen osa).




(jatkoa eiliseen)

Jill Walkerin artikkeli oli mielenkiintoinen, herätti ajatuksia ja toi uusia näkökulmia. Sitä oli ilo lukea.

Aloitan ”latvasta puuhun” eli hänen loppukommenttinsa oli ”The internet is not a game”. Tämä lause sisältää paljon asiaa, se kiteyttää tekstin sisällön. Jotkut ajattelevat, että internet on leikkipaikka, jossa opiskelijat huvittelevat, löytävät juttuja, jotka, jos eivät ole kiellettyjä, ovat joka tapauksessa epärelevantteja ja hyödyttömiä.

Meillä on kirjastossa tekstinkäsittelyn oppikirja, ”uunituore” ja kustantaja on ”vanha, luotettava tuttu”. Aloitin syksyllä osittain kirjan tietoja käyttäen. Siellä oli kuitenkin standardiin liittyen vanhaa asiaa. Netistä löytyi standardoimisliiton sivut, ja oikea ja ajankohtainen tieto saatiin opiskelijoille.

Uskon, että internetin hyötykäyttö lisääntyy ja sen arvo ymmärretään yhä paremmin. Maailma muuttuu nopeasti. Miten pitää kirjat ajan tasalla? Tarvitaan yhä enemmän reaaliajassa olevaa tietoa. On asioita, joissa kirjat kaiketi tulevat olemaan hyvä/paras tiedonlähde. Vaikea on kuitenkin ymmärtää, miksi jatkuvasti tehtäisiin näennäisesti pieniä päivityksiä ja uusia julkaisuja kalliilla hinnalla, kun internetissä julkaiseminen on halpaa ja nopeaa. Tietysti oikean tiedon haku- ja seulontataito on yhä tärkeämpää hallita.

”Internet is not a game”. Julkinen kirjoittaminen on vastuullista tekemistä, se on oma maailmansa, jonka säännöt pitää tietää ja ymmärtää. Opiskelijoilla pitää olla nettikirjoittamisen taito. Kuten artikkelin esimerkissä kerrottiin, joku saattaa loukkaantua palautteesta, ei pelkästään ”herkkänahkaisuudesta”, vaan myös asiattoman kirjoittelun vuoksi. Esim. pääministerin asioita on pohdittu ja pohditaan yhä, syytteitä on tulossa, ei vain kohukirjan kirjoittajalle vaan myös netissä mielipiteensä ilmaisseille. Kyse ei olekaan mielipiteen vapauden rajoittamisesta, vaan siitä, mitä saa kirjoittaa ja miten.
Kuka tahansa pääsee käsiksi tietoihin netissä. On kirjoitettava siten, ettei se tuota vahinkoa itselle eikä muille.

Artikkelissa esitetään aktivoivana keinona tehtävien antamista. Näin nekin, jotka eivät pitäneet ”bloggailusta”, saatiin mukaan. Kirjoittaja pitää tärkeänä yhteisöllisyyttä. Ne, jotka eivät tapaamisissa saa/uskalla ottaa puheenvuoroa, saavat sen verkkokirjoittamisella. Minusta tämä on loistava tilaisuus tuoda tietoisuuteen ne monet ideat, jotka muuten saattavat jäädä pimentoon.
Monta hyvää ja syvällistä ajatusta voi tulla palautteessa, joka annetaan kirjallisesti. ”Face-to-face” kysyttäessä sen sijaan tulos on voinut vastaavasti jäädä aika mitättömäksi.

Ja lopuksi: ”Bloggaamisella” saavutetaan monenlaisia tietoteknisiä taitoja. Julkinen kirjoittaminen on laaja ja hieno mahdollisuus, vain osa hyödyistä on käytössä ja tiedossa.

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Verkkotehtävä 3 (ensimmäinen osa).

Kirjoitan ajatuksia artikkelista:
Jill Walker, Dept of Humanistic Informatics, University of Bergen, Norway.
Published in On the Horizon, Vol 13, Issue 2, 2005. Pages 112-118.

Tulevassa tekstissäni (julkaisen huomenna) otan kantaa tähän artikkeliin, nyt kirjoitan artikkelin sisällöstä:


Tulla näkyväksi


Walker kirjoittaa, että vain parhaimmat opiskelijat löytävät opiskelusta ilon ja innostuvat sitä. Suurin osa suorittaa opintojaan valmistuakseen, on siis pakko tehdä jotain. Olisiko opintojen kytkemisestä koulun ulkopuoliseen, ”todelliseen elämään”, jotain hyötyä, hän kysyy.

Tulla näkyväksi... Suurin osa opiskelijoista tekee blogijuttunsa kunnolla, pieni osa intohimolla ja aikaa säästämättä ja pieni osa vaivalloisesti, hän toteaa. Myös osa niistä, jotka kokivat blogin vastenmielisenä, oli luovia ja käytti aikaa esim. pohjan ja tekstin muokaamiseen omia tuntojaan vastaaviksi, ”omaksi kuvakseen”.
”Bloggaaminen” on oman opiskelun hallintaa, omien mielipiteitten ilmaisemista, reagointia ulkopuoliseen maailmaan ja palautteen saamista, siis oman äänen löytämistä.

Verkostoituminen

Verkoston luomiminen on blogin pitämisessä tärkeää. Blogiverkko voi olla yhtä tärkeä oman oppimisen ja etenemisen kannalta kuin fyysinen ympäristökin. Verkostoituminen on yksi blogimaailman ehdottomia etuja, löydetään samoin ajattelevia, uusia ajatuksia, mielipiteitä ja keskustelu syntyy kuin itsestään.

IT-taidot

Walker toteaa, että blogin käyttö takkuaa pahasti, mikäli tekniikka pitää ottaa haltuun ensin ja paljolti omin päin. Eli jos it-taidot ovat huonot, aikaa tuhraantuu blogin vaatimien tekniikkataitojen opiskeluun ja tällöin opiskelija ei yleensä innostu eikä ota ”blogia omakseen”. Siis kirjoittamista omalla ajalla ei tapahdu siten, kuin opettaja on saattanut olettaa ja toivoa.

Hän uskoi ja totesikin sitten, että opiskelija löytää oman tapansa kertoa ja kirjoittaa, ”oman äänensä” blogin avulla. On kuitenkin tärkeää, mitä ja miten julkisesti kirjoitetaan. ”En kuvitellut, että kukaan välittäisi, mitä kirjoitin”, totesi eräs yllättynyt opiskelija.

Aktivoiminen

Joidenkin opiskelijoitten aktivoimiseksi heihin oli kiinnittetävä erityistä huomiota. Walker antoi tehtäviä, esim. opiskelijoitten piti kirjoittaa jonkin oppitunnin kiinnostavasta osiosta ja omia mielipiteitään siitä. Hän kiinnitti myös opiskelijoitten huomiota tiettyihin kirjoituksiin ja kirjoitusketjuihin.
Huomatessaan, että heidän kirjoituksiaan tosiaan luettiin, opiskelijoitten kirjoittaminen muuttui. He alkoivat opettaa toisiaan, kertoa tekniikoista ja oppimistaan hyvistä käytänteistä. Kun opettaja ”vetäytyi”, opiskelijat ottivat vastuuta kirjoittamisestaan ja muodostivat kiinteämmän opiskelijayhteisön.

Julkinen kirjoittaminen

Perinteisen kirjoittamisen lisäksi opiskelijoitten pitää siis oppia reaaliaikainen julkinen kirjoittaminen.
Ja, vaikka Walker ei suorastaan kannata plagiointia, hän näkee etua siinä, että sisältöä jaetaan. Sen sijaan , että käytetään sitaatteja, voidaan muodostaa linkkejä kirjoituksiin, joihin viitataan.
Opiskelijat oppivat todella paljon blogien avulla. Tosin löytyi tapauksia, jolloin kirjoittaja ei halunnutkaan verkostoitua, saada kommentteja ja palautetta. Hän halusi vain ilmaista itseään ja purkaa tuntojaan. ”Onko siis lopetettava blogikirjoittaminen, haluan olla rauhassa”… Opiskelijoitten on tärkeä ymmärtää, että blogeilu ei ole mikään tietokonepeli. Se on todellista julkista kirjoittamista ja oikeat henkilöt lukevat blogeja ja kommentoivat niitä, eivät virtuaaliset. On siis pyrittävä keskittymään blogeihin, jotka kokee positiivisina ja joihin voi suhtautua rakentavasti. Kommentoija on luonnolliseti vastuussa kommenteistaan ja niitten seurauksista.

Opiskelijoitten on opittava yhteisöllinen kirjoittaminen. Verkkomaailma on sitä todellisuutta, jossa opiskelijat elävät ja tulevat elämään. On opittava kirjoittamaan asioista sillä oletuksella, että kuka tahansa voi lukea tekstin, äiti, työtoveri, kuka tahansa.

"The internet is not a game".

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Kohti seuraavaa "tolppaa"


Tänään Porissa oli verkkoasiaa, ei ePro, mutta kuitenkin. Moodle otetaankin sitten työn alle. Vaikutti siltä, etten ole ainoa. Päätös on kytenyt jonkin aikaa, seuraavalla jaksolla IBML pääsee "koekaniiniksi".
Nea onkin jo työskennellyt Moodlella ja kokemus on osoittanut, että häneltä saa tarvittaessa apua. Moodle, wiki ja eikun menoksi!

torstaina, lokakuuta 11, 2007

Miksi olen mukana ePro-koulutuksessa?


Olen etuoikeutettu - siksi olen mukana.
No, miksi tähän on tultu ja miksi ajattelen noin?
Olen ollut kauan työelämässä, aloittanut ohjelmistosuunnittelijana ja tullut opetukseen 20 vuotta sitten. Jo ennen tätä koulutin telakalla venäläisiä englanniksi, joten koulutuskokemusta(kin) tuli.
Kun tulin silloiseen kauppaoppilaitokseen opettajaksi, aloin heti tutkailla verkon antamia etuja. Tuolloin se tarkoitti kylläkin keskuskonetta ja sen päätteitä.
:-))
Muutama vuosi aloituksen jälkeen alettiin toden teolla puhua internetistä ja sen mahdollisuuksista. Verkko oli siis ihan oikeasti verkko, kaukana siitä kuitenkin, mitä sen mahdollisuudet ovat nykyisin!
Aloitin tekemällä sivuja Html-koodaten. Pian tuli mukaan myös editori, mikä helpotti(?). Ja sitten Virtualia, mikä tuntui melkein taivaalliselta noitten omien kahlaamisten jälkeen.
Osaan siis olla kiitollinen siitä, mitä mahdollisuuksia tietotekniikassa ja sen opetuksessa on. Minulla on tämä oma tt-näkökulmani, mutta en unohda muita, mm. pbl-muotoista opetusta, jossa olen saanut olla mukana.
Käytän siis verkkoa ja Virtualiaa kaikilla opintojaksoillani. Minulla on yksi 100%-totetus, toistaiseksi.
On tullut aika laajentaa tietämystä ja ottaa käyttöön uusia kanavia, menetelmiä ja ajatuksia. Tämä koulutus antaa siihen pohjan, niin toivon. Yksinkin kyllä opiskelen näitä asioita, mutta olen mukana nimenomaan siksi, että tässä voin opiskella tehokkaaasti. En halua istua kaikkea vapaa-aikaani koneen aääressä kokeillen-erehtyen-ehkä oppien parhaat menetelmät. En vai?
Aloituksen jälkeen näin on käynyt, pääasiassa siksi, että intoni verkon mahdollisuuksia kohtaan on vain kasvanut! Uskon, että verkon avulla voidaan saavuttaa opiskelijoita, saada heitä oppimaan, innostumaan opiskelemaan (oma-aloitteisestikin).
Tässä opettajalta/ohjaajalta vaaditaan monenlaisia taitoja ja tietoja. Olen innolla mukana! Siis: olen etuoikeutettu, kun minulla on mahdollisuus olla mukana.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Tunnisteet (labels)




Omassa blogissani voin hakea tunnistetiedon avulla tietyt kirjoitukseni. Miten poimin muitten blogeista ne, joissa sama tunniste (label)? En ole kokeillut vielä, onko joku (tätäkö tietoa, Nea, hait?). Onko joku käyttänyt jo uutispalvelua? Miten RSS sujuu, onko kätevä?

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Eihän tästä tule loppua


Päivän motto: Minä ainakin tahdon mukaan, jos johonkin lähdetään".

Kun tämän muokkaamisen ja muuttamisen aloittaa, ei siitä tule loppua. Viihdyn vaikka koko päivän muokkaamassa blogia, sen värejä, tekstejä ym ym. Tärkeää (ja usein vaikeaa) onkin tuo rajanveto, työssä kuin työssä. Täydellisiä emme ole, vaan eritoten meillä opettajilla tuntuu olevan pyrkimys siihen. Mitä Nea kirjoittikaan blogissaan: "...vaikka hulluna pitävätkin".
Oppimisessa on se(kin) hyöty, että kokee huippuhetkiä, kun oivaltaa jotain uutta.