(jatkoa eiliseen)
Jill Walkerin artikkeli oli mielenkiintoinen, herätti ajatuksia ja toi uusia näkökulmia. Sitä oli ilo lukea.
Aloitan ”latvasta puuhun” eli hänen loppukommenttinsa oli ”The internet is not a game”. Tämä lause sisältää paljon asiaa, se kiteyttää tekstin sisällön. Jotkut ajattelevat, että internet on leikkipaikka, jossa opiskelijat huvittelevat, löytävät juttuja, jotka, jos eivät ole kiellettyjä, ovat joka tapauksessa epärelevantteja ja hyödyttömiä.
Uskon, että internetin hyötykäyttö lisääntyy ja sen arvo ymmärretään yhä paremmin. Maailma muuttuu nopeasti. Miten pitää kirjat ajan tasalla? Tarvitaan yhä enemmän reaaliajassa olevaa tietoa. On asioita, joissa kirjat kaiketi tulevat olemaan hyvä/paras tiedonlähde. Vaikea on kuitenkin ymmärtää, miksi jatkuvasti tehtäisiin näennäisesti pieniä päivityksiä ja uusia julkaisuja kalliilla hinnalla, kun internetissä julkaiseminen on halpaa ja nopeaa. Tietysti oikean tiedon haku- ja seulontataito on yhä tärkeämpää hallita.
”Internet is not a game”. Julkinen kirjoittaminen on vastuullista tekemistä, se on oma maailmansa, jonka säännöt pitää tietää ja ymmärtää. Opiskelijoilla pitää olla nettikirjoittamisen taito. Kuten artikkelin esimerkissä kerrottiin, joku saattaa loukkaantua palautteesta, ei pelkästään ”herkkänahkaisuudesta”, vaan myös asiattoman kirjoittelun vuoksi. Esim. pääministerin asioita on pohdittu ja pohditaan yhä, syytteitä on tulossa, ei vain kohukirjan kirjoittajalle vaan myös netissä mielipiteensä ilmaisseille. Kyse ei olekaan mielipiteen vapauden rajoittamisesta, vaan siitä, mitä saa kirjoittaa ja miten.
Kuka tahansa pääsee käsiksi tietoihin netissä. On kirjoitettava siten, ettei se tuota vahinkoa itselle eikä muille.
Artikkelissa esitetään aktivoivana keinona tehtävien antamista. Näin nekin, jotka eivät pitäneet ”bloggailusta”, saatiin mukaan. Kirjoittaja pitää tärkeänä yhteisöllisyyttä. Ne, jotka eivät tapaamisissa saa/uskalla ottaa puheenvuoroa, saavat sen verkkokirjoittamisella. Minusta tämä on loistava tilaisuus tuoda tietoisuuteen ne monet ideat, jotka muuten saattavat jäädä pimentoon.
Monta hyvää ja syvällistä ajatusta voi tulla palautteessa, joka annetaan kirjallisesti. ”Face-to-face” kysyttäessä sen sijaan tulos on voinut vastaavasti jäädä aika mitättömäksi.
