Kirjoitan ajatuksia artikkelista:
Jill Walker, Dept of Humanistic Informatics, University of Bergen, Norway.
Published in On the Horizon, Vol 13, Issue 2, 2005. Pages 112-118.
Tulevassa tekstissäni (julkaisen huomenna) otan kantaa tähän artikkeliin, nyt kirjoitan artikkelin sisällöstä:
Tulla näkyväksiWalker kirjoittaa, että vain parhaimmat opiskelijat löytävät opiskelusta ilon ja innostuvat sitä. Suurin osa suorittaa opintojaan valmistuakseen, on siis pakko tehdä jotain. Olisiko opintojen kytkemisestä koulun ulkopuoliseen, ”todelliseen elämään”, jotain hyötyä, hän kysyy.
Tulla näkyväksi... Suurin osa opiskelijoista tekee blogijuttunsa kunnolla, pieni osa intohimolla ja aikaa säästämättä ja pieni osa vaivalloisesti, hän toteaa. Myös osa niistä, jotka kokivat blogin vastenmielisenä, oli luovia ja käytti aikaa esim. pohjan ja tekstin muokaamiseen omia tuntojaan vastaaviksi, ”omaksi kuvakseen”.
”Bloggaaminen” on oman opiskelun hallintaa, omien mielipiteitten ilmaisemista, reagointia ulkopuoliseen maailmaan ja palautteen saamista, siis oman äänen löytämistä.
Verkostoituminen
Verkoston luomiminen on blogin pitämisessä tärkeää. Blogiverkko voi olla yhtä tärkeä oman oppimisen ja etenemisen kannalta kuin fyysinen ympäristökin. Verkostoituminen on yksi blogimaailman ehdottomia etuja, löydetään samoin ajattelevia, uusia ajatuksia, mielipiteitä ja keskustelu syntyy kuin itsestään.
IT-taidot
Walker toteaa, että blogin käyttö takkuaa pahasti, mikäli tekniikka pitää ottaa haltuun ensin ja paljolti omin päin. Eli jos it-taidot ovat huonot, aikaa tuhraantuu blogin vaatimien tekniikkataitojen opiskeluun ja tällöin opiskelija ei yleensä innostu eikä ota ”blogia omakseen”. Siis kirjoittamista omalla ajalla ei tapahdu siten, kuin opettaja on saattanut olettaa ja toivoa.
Hän uskoi ja totesikin sitten, että opiskelija löytää oman tapansa kertoa ja kirjoittaa, ”oman äänensä” blogin avulla. On kuitenkin tärkeää, mitä ja miten julkisesti kirjoitetaan. ”En kuvitellut, että kukaan välittäisi, mitä kirjoitin”, totesi eräs yllättynyt opiskelija.
Aktivoiminen
Joidenkin opiskelijoitten aktivoimiseksi heihin oli kiinnittetävä erityistä huomiota. Walker antoi tehtäviä, esim. opiskelijoitten piti kirjoittaa jonkin oppitunnin kiinnostavasta osiosta ja omia mielipiteitään siitä. Hän kiinnitti myös opiskelijoitten huomiota tiettyihin kirjoituksiin ja kirjoitusketjuihin.
Huomatessaan, että heidän kirjoituksiaan tosiaan luettiin, opiskelijoitten kirjoittaminen muuttui. He alkoivat opettaa toisiaan, kertoa tekniikoista ja oppimistaan hyvistä käytänteistä. Kun opettaja ”vetäytyi”, opiskelijat ottivat vastuuta kirjoittamisestaan ja muodostivat kiinteämmän opiskelijayhteisön.
Julkinen kirjoittaminen
Perinteisen kirjoittamisen lisäksi opiskelijoitten pitää siis oppia reaaliaikainen julkinen kirjoittaminen.
Ja, vaikka Walker ei suorastaan kannata plagiointia, hän näkee etua siinä, että sisältöä jaetaan. Sen sijaan , että käytetään sitaatteja, voidaan muodostaa linkkejä kirjoituksiin, joihin viitataan.
Opiskelijat oppivat todella paljon blogien avulla. Tosin löytyi tapauksia, jolloin kirjoittaja ei halunnutkaan verkostoitua, saada kommentteja ja palautetta. Hän halusi vain ilmaista itseään ja purkaa tuntojaan. ”Onko siis lopetettava blogikirjoittaminen, haluan olla rauhassa”… Opiskelijoitten on tärkeä ymmärtää, että blogeilu ei ole mikään tietokonepeli. Se on todellista julkista kirjoittamista ja oikeat henkilöt lukevat blogeja ja kommentoivat niitä, eivät virtuaaliset. On siis pyrittävä keskittymään blogeihin, jotka kokee positiivisina ja joihin voi suhtautua rakentavasti. Kommentoija on luonnolliseti vastuussa kommenteistaan ja niitten seurauksista.
Opiskelijoitten on opittava yhteisöllinen kirjoittaminen. Verkkomaailma on sitä todellisuutta, jossa opiskelijat elävät ja tulevat elämään. On opittava kirjoittamaan asioista sillä oletuksella, että kuka tahansa voi lukea tekstin, äiti, työtoveri, kuka tahansa.
"The internet is not a game".
lauantaina, lokakuuta 27, 2007
Verkkotehtävä 3 (ensimmäinen osa).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei Taina !
Kiinnostava artikkeli. Sain heti idean käyttää blogia opetuksessa. Keväällä yhteen verkkokurssiini liittyy ulkopuolisen asiantuntijan luento (ainoa kurssilla) ja olen ajatellut pyytää opiskelijoita kirjoittamaan luennosta pohtivan referaatin. Siinä voisi käyttää blogeja, jos.. Siinä tuleekin se mutta eli ne tekniset valmiudet. Niitä ei taida olla valmiina ja mihin opintojaksóon saadaan opiskelijoille opetusta verkon käytöstä nykyistä laajemmin. Pitääkö odottaa seuraavaa sukupolvea. Opetetaanko taidot perustutkinnossa ?
Arja
Hei Taina!
Sinä kuulut ryhmään "pieni osa intohimolla ja aikaa säästämättä"... on mukava lukea sinun bolgiasi.
Tiina
Hei Taina,
referaattisi nosti hyvin esiin sen, miten blogi koetaan hyvin henkilökohtaisena keinona ilmaista itseään. Mielestäni tässä on kehitetty aika mullistava keino houkutella osallistumaan ja oppimaan! Ulkoaohjatuista tehtävänannoista ollaankin siirtymässä henkilökohtaisiin oppimiskokemuksiin. Tämä aika muutenkin korostaa yksilöllisyyttä, joten blogit sopivat opetuksen ja oppimisen välineiksi silloin mainiosti. Mitä mieltä muut ovat?
Eija
Lähetä kommentti