(jatkoa eiliseen)
Jill Walkerin artikkeli oli mielenkiintoinen, herätti ajatuksia ja toi uusia näkökulmia. Sitä oli ilo lukea.
Aloitan ”latvasta puuhun” eli hänen loppukommenttinsa oli ”The internet is not a game”. Tämä lause sisältää paljon asiaa, se kiteyttää tekstin sisällön. Jotkut ajattelevat, että internet on leikkipaikka, jossa opiskelijat huvittelevat, löytävät juttuja, jotka, jos eivät ole kiellettyjä, ovat joka tapauksessa epärelevantteja ja hyödyttömiä.
Meillä on kirjastossa tekstinkäsittelyn oppikirja, ”uunituore” ja kustantaja on ”vanha, luotettava tuttu”. Aloitin syksyllä osittain kirjan tietoja käyttäen. Siellä oli kuitenkin standardiin liittyen vanhaa asiaa. Netistä löytyi standardoimisliiton sivut, ja oikea ja ajankohtainen tieto saatiin opiskelijoille.
Uskon, että internetin hyötykäyttö lisääntyy ja sen arvo ymmärretään yhä paremmin. Maailma muuttuu nopeasti. Miten pitää kirjat ajan tasalla? Tarvitaan yhä enemmän reaaliajassa olevaa tietoa. On asioita, joissa kirjat kaiketi tulevat olemaan hyvä/paras tiedonlähde. Vaikea on kuitenkin ymmärtää, miksi jatkuvasti tehtäisiin näennäisesti pieniä päivityksiä ja uusia julkaisuja kalliilla hinnalla, kun internetissä julkaiseminen on halpaa ja nopeaa. Tietysti oikean tiedon haku- ja seulontataito on yhä tärkeämpää hallita.
”Internet is not a game”. Julkinen kirjoittaminen on vastuullista tekemistä, se on oma maailmansa, jonka säännöt pitää tietää ja ymmärtää. Opiskelijoilla pitää olla nettikirjoittamisen taito. Kuten artikkelin esimerkissä kerrottiin, joku saattaa loukkaantua palautteesta, ei pelkästään ”herkkänahkaisuudesta”, vaan myös asiattoman kirjoittelun vuoksi. Esim. pääministerin asioita on pohdittu ja pohditaan yhä, syytteitä on tulossa, ei vain kohukirjan kirjoittajalle vaan myös netissä mielipiteensä ilmaisseille. Kyse ei olekaan mielipiteen vapauden rajoittamisesta, vaan siitä, mitä saa kirjoittaa ja miten.
Kuka tahansa pääsee käsiksi tietoihin netissä. On kirjoitettava siten, ettei se tuota vahinkoa itselle eikä muille.
Artikkelissa esitetään aktivoivana keinona tehtävien antamista. Näin nekin, jotka eivät pitäneet ”bloggailusta”, saatiin mukaan. Kirjoittaja pitää tärkeänä yhteisöllisyyttä. Ne, jotka eivät tapaamisissa saa/uskalla ottaa puheenvuoroa, saavat sen verkkokirjoittamisella. Minusta tämä on loistava tilaisuus tuoda tietoisuuteen ne monet ideat, jotka muuten saattavat jäädä pimentoon.
Monta hyvää ja syvällistä ajatusta voi tulla palautteessa, joka annetaan kirjallisesti. ”Face-to-face” kysyttäessä sen sijaan tulos on voinut vastaavasti jäädä aika mitättömäksi.
Ja lopuksi: ”Bloggaamisella” saavutetaan monenlaisia tietoteknisiä taitoja. Julkinen kirjoittaminen on laaja ja hieno mahdollisuus, vain osa hyödyistä on käytössä ja tiedossa.
Uskon, että internetin hyötykäyttö lisääntyy ja sen arvo ymmärretään yhä paremmin. Maailma muuttuu nopeasti. Miten pitää kirjat ajan tasalla? Tarvitaan yhä enemmän reaaliajassa olevaa tietoa. On asioita, joissa kirjat kaiketi tulevat olemaan hyvä/paras tiedonlähde. Vaikea on kuitenkin ymmärtää, miksi jatkuvasti tehtäisiin näennäisesti pieniä päivityksiä ja uusia julkaisuja kalliilla hinnalla, kun internetissä julkaiseminen on halpaa ja nopeaa. Tietysti oikean tiedon haku- ja seulontataito on yhä tärkeämpää hallita.
”Internet is not a game”. Julkinen kirjoittaminen on vastuullista tekemistä, se on oma maailmansa, jonka säännöt pitää tietää ja ymmärtää. Opiskelijoilla pitää olla nettikirjoittamisen taito. Kuten artikkelin esimerkissä kerrottiin, joku saattaa loukkaantua palautteesta, ei pelkästään ”herkkänahkaisuudesta”, vaan myös asiattoman kirjoittelun vuoksi. Esim. pääministerin asioita on pohdittu ja pohditaan yhä, syytteitä on tulossa, ei vain kohukirjan kirjoittajalle vaan myös netissä mielipiteensä ilmaisseille. Kyse ei olekaan mielipiteen vapauden rajoittamisesta, vaan siitä, mitä saa kirjoittaa ja miten.
Kuka tahansa pääsee käsiksi tietoihin netissä. On kirjoitettava siten, ettei se tuota vahinkoa itselle eikä muille.
Artikkelissa esitetään aktivoivana keinona tehtävien antamista. Näin nekin, jotka eivät pitäneet ”bloggailusta”, saatiin mukaan. Kirjoittaja pitää tärkeänä yhteisöllisyyttä. Ne, jotka eivät tapaamisissa saa/uskalla ottaa puheenvuoroa, saavat sen verkkokirjoittamisella. Minusta tämä on loistava tilaisuus tuoda tietoisuuteen ne monet ideat, jotka muuten saattavat jäädä pimentoon.
Monta hyvää ja syvällistä ajatusta voi tulla palautteessa, joka annetaan kirjallisesti. ”Face-to-face” kysyttäessä sen sijaan tulos on voinut vastaavasti jäädä aika mitättömäksi.
4 kommenttia:
Hei Taina!
Olet tosi ahkera opiskleija :)
Mielenkiintoinen artikkeli, tähän julkisen kirjoittamisen taitoon varmastikin pitää oikeasti panostaa koulutuksessa, ohjata opiskleijoita, tosin nyt tuntuu, että heillä on asiaan paremoi näkemys ja taito kuin meillä opettajilla. Nythän eletään siittä harvinaista historiallista aikaa, että nuoremoi sukupolvi on taiatvampi ja viisaampi (siis netti asiassa) kuin vanhempi.
Kiitos hyvästä ja mielenkiitoisesta tiivistelmästä!
terv. kirsti
Hei Taina !
Tämä kakkososa on yhtä hyvin kirjoitettu kuin eka osakin - kommnetoin jo sitä.
Netistä saa todellakin tänä päivänä paljon käyttökelpoista tietoa ja myös aikuisopiskelijat ovat oivaltaneet sen - he eivät enää ymmärrä, että kaikki ei ole netissä eli joskus on käytettävä myös kirjastoa. Osaakohan tulevat opiskelijat enää tietä kirjastoon mitenkään...
Arja
Taina!
Kiva lukea selkeää tekstiäsi, artikkeli referoitu hienosti!
Miten saa ajan riittämään tähän kaikkeen?
pyhäinpäivän jatkoja!
minna
Ajankäytöstä.... Ajan saa riittämään, kun jättää jotain tekemättä kuten siivouksen, ystäville soittamisen, ulkoilun... Oikein pelästyin :-) kun huomasin vielä kymmenen jälkeen illalla istuvani koneella ja kirjoittavani blogiin. Apua!
Lähetä kommentti